Kehuin jo edellisessä jutussani tanskalaista kirjaa, pääsen nyt
jatkamaan samalla linjalla. Viimeisenä kirjasto päivän lainoista luin siis
tanskalaisen Henrik Andersenin Turvavyöhyke kirjan. Kirja on hienosti rakenneltu,
spiraalimainen kuvaus saksalaisen Ingridin ja tanskalaisen Poulin sekä heidän
toisen poikansa Martin elämästä.
Ingridin tarina alkaa
jo toisen maalinsodan ajoilta, mutta vauhtia tarina saa kun tanskalainen Poul
saapuu 60-luvulla Saksaan Leipzigin messuille edustamaan työnantajaansa. Ensi
silmäyksellä roihahtanut rakkaus Ingridiin laittaa molempien
tulevaisuudensuunnitelmat uusiksi, mutta DDR:ssä kaikki urkkivat kaikkia, eikä
loikkaaminen länteen ollut yksinkertaista. Tanskaan muuttaminen vaati
vakoojaksi ryhtymistä ja alituista pelkoa oman itsen sekä läheisten puolesta. Heidän
poikansa Martinin elämää määrittää hänen lapsuudentraumansa, pikkuveljen
kuolema. Siitä huolimatta hän onnistuu palloilijanlahjojensa ansiosta nousemaan
vähitellen yhä suurempiin ympyröihin kohti ammattilaiskenttiä. Viimein
päätyminen 1990-luvun alussa Hansa Rostockin riveihin saa hänet ottamaan
kunnolla selvää vanhempiensa menneisyydestä — asioista, joista ei kysellä. Kirja
yhdistää kaksi minua kiinnostavaa aihetta, jalkapallon ja kylmän sodan
historian. Henkilöt ovat pelkoineen ja ahdistuksineen uskottavia, heidän tarinaansa
on helppo samastua.
Kirja on myös sopivan pitkä, 350 sivua, olen viime aikoina
tullut siihen tulokseen, että jos kirjailija tarvitsee tarinansa kertomiseen
kovin paljon yli neljä sataa sivua, voisi sanomaa usein huoletta tiivistää.
Henrik Andersenin:Turvavyöhyke WSOY 2012
Tähdet:****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti