Jumalan vihan ruoska Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697

Mirka Lappalaisen kirja Jumalan vihan ruoska Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697 on hieno osoitus siitä kuinka historiaa voidaan tuoda nykyihmiselle läheiseksi. Kirja valloittaa Suomen pahimpia nälkävuosia, jolloin ns. Pieni jääkausi aiheutti Suomessa useana vuotena peräkkäin kadon.   Seurauksena oli nälkä ja sairaudet, jotka lopulta johtivat suomen väkiluvun pienenemiseen lähes kolmanneksella, mikä on ainutlaatuista nälkäkatastrofien historiassa. Lappalainen kirjoittaa elävästi, hän saa lähde-aineistonsa kertomaan kuvan maasta joka kärsi hirvittävästä katastrofista. Hän myös ymmärtää ajan ihmistä, joilta puutuivat keinot ymmärtää tällaisten katastrofien syitä ja jotka siten tuntuivat Jumalan vihan ruoskalta. Ilmaston, itsevaltiaan kuninkaan Kaarle XI:n valtiokoneiston ja maantieteellisten tekijöiden pohdinnan ohella Jumalan vihan ruoska on myös kuvaus nälänhädän arjesta, tavallisten ihmisten selviytymiskeinoista sekä rikoksista ja kauhuista, joihin nälkä lopulta johti. Tärkeä rooli on lisäksi itsevaltiaalla kuninkaalla, joka kansan kärsiessä teki itse kuolemaa.

Mirka Lappalaiselta on aikaisemmin ilmestyt (2005) väitöskirja Suku, valta, suurvalta joka sai useita palkintoja, sekä Essee-kokoelma Maailman painavin raha (2009 valittiin vuoden tiedekirjaksi, ja 1590-luvun sisällissotaa käsitellyt Susimessu (2009) vuoden historiateokseksi.

Mirka Lappalainen      Jumalan vihan ruoska Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697  Siltala 2012

Tähdet: ****

Filosofiaa koiran ja ihmisen suhteesta

Tämän blogiin profiilitekstissä kerron, että elämääni olleenlaisena asiana kuulu koirani; monirotuinen Milla – neiti, jolla parhaillaan on juoksuaika. Lupasin myös kirjoittaa koirakirjoista niitä luetuksi tulee. Kun pohdin niitä kirjojia mistä olen tähän blogiin kirjoittanut huomaan, että niissä ei taida ainoassakaan olla koira tai koirat kummoisessa roolissa. Mikä on aika kummalista kun ajattelee, kuinka paljon ihmisillä on koiria ja toisaalta, kuinka myös kirjailijat ovat aika usein kuvanneet tätä eritys suhdetta.

Nyt sitten luin Eero Ojasen pienen sivumäärältään mutta sisällöltään suuren Koiran filosofia- kirjan.

Tässä kirjassa Ojanen pohtii mitä moninaisella tavalla koiran ja ihmisen suhdetta. Teoksesta valottuu se pitkä historia mikä tällä suhteella on ja myös tämän suhteen ainutlaatuinen eritys piirre. Tätä pikku kirjaa voi vilpittömästi suositella kaikille koiraihmisille, se antaa ihan uudenlaista näkökulmaa omaan lemmikkiin. Mutta soisi tämän kirjan lukevan myös ne valittajat ja marisijat, joille koirat ovat vain häiriötekijä.

Eero Ojanen Koiran filosofia                                 Kirjapaja 2012

Tähdet:****