Kun innostuu jostain kirjailijasta, ja lukee hänen useimmat
teoksensa, käy ainakin minulle niin että se ensimmäinen lukukokemus on
vaikuttavin ja sitä on vaikeaa ylittää. Kjell Vestöön suhteen minulla on
pitkään vallinnut tälläinen tilanne. Luin häneltä ensimmäisenä Leijat Helsingin
yllä- teoksen ja pidin siitä kovasti. Sittemmin on vaan käynyt niin, että muut
Westöön teokset eivät ole oikein vakuuttaneet.
Nyt sitten luin hänen
uusiman kirjansa, Kangastus38, ja täytyy sanoa että vaikutuin. Westöö onnistuu
taas kerran siinä missä hän ennenkin on ollut vaikuttava. Milijöön ja epookin
kuvaus on todentuntuista ja Westöö kertoo i sellaisten asioiden kuten elokuvat,
vaateet musiikki, jotain oleellista kuvaamastaan aikakaudesta.
Nyt hän myös luo
kaksi kiinnostavaa henkilöhahmoa, joihin lukija voi samaistuta. Asianajaja
Claes Thune ja hänen konttoristinsa rouva Milja Matilda Wiik. Thune on
eroamassa, ja vaimo on jo muuttanut pois yhteisestä kodista. Vaimo on kaikenlisäksi
Thunen parhaan ystävän Robi Lindemarkin rakastajatar. Hän on myös julkaissut
varsin rohkean eroottisen novellikokoelman, joka hämmentää pääkaupungin sisäpiirejä.
Mielenkiintoisempi kuin Thune on salaperäinen rouva Wiik, jolla tuntuu olevan
useampikin persoonallisuus: huoliteltu ja miellyttävä rouva Wiik, maanläheinen
ja tavallinen Matilda sekä hallitsematon Miljaneiti. Rouva Wiikillä on
monenlaista salattavaa menneisyydessään. Missä on hänen aviomiehensä herra
Wiik? Miksi hän on joutunut lähtemään edellisestä toimestaan? Mitä hän on
kokenut sodan aikana?
Jotakin tapahtuu eräänä sumuisena kevätiltana, kun
Keskiviikkokerho kokoontuu Thunen toimistolla. Keskiviikkokerho on herraseurue joka
kokoontuu kerran kuussa keskustelemaan ja nauttimaan virvokkeita. Siinä
lyhyesti kerhon Kuuden miehen joukko koostuu varsin erilaisista miehistä, ja
yhä kuumeneva politiikka aiheuttaa jo suoranaista kiistelyä kokoontumisissa.
Tarina kehkeytyy hitaasti mutta lopputulos on nautittava,
jos vain lukija malttaa mielensä. Ajankuvan lisäksi ainakin minulle tullee
väistämättömästi myös pelottavia yhtäläisyyksiä omaan aikaamme. Mielenterveyttä
ja sen järkkymistä käsitellään onnistuneesti monelta suunnalta, ja se myös
perustelee uskottavasti romaanin yllättävänkin rajun mutta vääjäämättömän
loppuratkaisun.
Kangastus38 sijoittuu minulle nyt Leijat Helsingin yllä
veroiseksi Westöön kirjaksi ja osoittaa, että Westöö on eturivin prosaisteja
maassamme.
Kjell Westö: Kangastus 38 Otava
2013
Tähdet: ****
