Seuraa blogilstalla

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kangastuksia Helsingissä










Kun innostuu jostain kirjailijasta, ja lukee hänen useimmat teoksensa, käy ainakin minulle niin että se ensimmäinen lukukokemus on vaikuttavin ja sitä on vaikeaa ylittää. Kjell Vestöön suhteen minulla on pitkään vallinnut tälläinen tilanne. Luin häneltä ensimmäisenä Leijat Helsingin yllä- teoksen ja pidin siitä kovasti. Sittemmin on vaan käynyt niin, että muut Westöön teokset eivät ole oikein vakuuttaneet.
 Nyt sitten luin hänen uusiman kirjansa, Kangastus38, ja täytyy sanoa että vaikutuin. Westöö onnistuu taas kerran siinä missä hän ennenkin on ollut vaikuttava. Milijöön ja epookin kuvaus on todentuntuista ja Westöö kertoo i sellaisten asioiden kuten elokuvat, vaateet musiikki, jotain oleellista kuvaamastaan aikakaudesta.
 Nyt hän myös luo kaksi kiinnostavaa henkilöhahmoa, joihin lukija voi samaistuta. Asianajaja Claes Thune ja hänen konttoristinsa rouva Milja Matilda Wiik. Thune on eroamassa, ja vaimo on jo muuttanut pois yhteisestä kodista. Vaimo on kaikenlisäksi Thunen parhaan ystävän Robi Lindemarkin rakastajatar. Hän on myös julkaissut varsin rohkean eroottisen novellikokoelman, joka hämmentää pääkaupungin sisäpiirejä. Mielenkiintoisempi kuin Thune on salaperäinen rouva Wiik, jolla tuntuu olevan useampikin persoonallisuus: huoliteltu ja miellyttävä rouva Wiik, maanläheinen ja tavallinen Matilda sekä hallitsematon Miljaneiti. Rouva Wiikillä on monenlaista salattavaa menneisyydessään. Missä on hänen aviomiehensä herra Wiik? Miksi hän on joutunut lähtemään edellisestä toimestaan? Mitä hän on kokenut sodan aikana?
Jotakin tapahtuu eräänä sumuisena kevätiltana, kun Keskiviikkokerho kokoontuu Thunen toimistolla. Keskiviikkokerho on herraseurue joka kokoontuu kerran kuussa keskustelemaan ja nauttimaan virvokkeita. Siinä lyhyesti kerhon Kuuden miehen joukko koostuu varsin erilaisista miehistä, ja yhä kuumeneva politiikka aiheuttaa jo suoranaista kiistelyä kokoontumisissa.
Tarina kehkeytyy hitaasti mutta lopputulos on nautittava, jos vain lukija malttaa mielensä. Ajankuvan lisäksi ainakin minulle tullee väistämättömästi myös pelottavia yhtäläisyyksiä omaan aikaamme. Mielenterveyttä ja sen järkkymistä käsitellään onnistuneesti monelta suunnalta, ja se myös perustelee uskottavasti romaanin yllättävänkin rajun mutta vääjäämättömän loppuratkaisun.
Kangastus38 sijoittuu minulle nyt Leijat Helsingin yllä veroiseksi Westöön kirjaksi ja osoittaa, että Westöö on eturivin prosaisteja maassamme.

Kjell Westö: Kangastus 38   Otava 2013

Tähdet: ****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti