Kolme kirjaa

Luin tässä kolme kirjaa lähes putkeen, ja vaikka ne ovat erilaisia ja käsittelevät eri aihepiiriä, tekee mieli verrata niitä vähän toisiinsa. Eli kirjat ovat lukujärjestyksessä, suomalaisen Christian Rönnbackan Julma, ruotsalaisen Kristina Ohlssonin Paratiisiuhrit ja tanskalaisen Sara Blaedelin Vain yksi elämä. Kaikki nämä kirjat ovat kirjastossa luokiteltu dekkari Greenen, mikä vain osoittaa kuinka erilaisia kirjoissa nykyään tässä lajissa voi olla. Olen lukenut myös kaikkia kirjailijoita ennen, Rönnbackan tämä kirja on toinen Hautalehto sarjasta, Ohlssonin kirja taas jo neljäs Fredrika Bergman sarjan kirja ja Sara Blaedelin teos toinen Louise Ricki sarjassa. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, että dekkareissa lain edustajat pysyvät samoina, rikolliset yleensä vaihtuvat kun jäävät kiinni, toki poikkeuksiakin on.

Rönnbacka kirjoittaa poliisiromaania, kuvauksen painopiste on poliisityön kuvauksessa ja siinnä hän mielestäni onnistuu hyvin. Ensimmäistä kirjaa vaivannut hajanaisuus on nyt pois, tässä kirjassa on selkeästi pääjuoni ja yksi sivujuoni, joka luontuu mukavasti kerrontaan. Kirjassa on myös huumoria, minua se ei oikein naurattanut ja en oikein usko, että poliisit sanovat esim. komisaaria kommariksi. Hautalehdon uusia juttuja jää kyllä odottamaan mielenkiinnolla.

Ohlssonin kirja taas kertoo yhdestä aikamme ajankohtaisemmasta aiheesta, terrorismista. Ohilasson on itse aiheen asiantuntia, hän on toiminut turvallisuuspolitiikan analyytikkona erikoisalanaan Lähi-itä. tämä asiantuntemus näkyy, hän selkeästi tietää mistä kirjoittaa. Kirjan maailma ei myöskään ole mustavalkoinen, Ohlsson kuvaa oivallista miten monimutkaisia ovat asiat. Tässä kirjassa päähenkilöksi nousee turvallisuuspoliisin terrorisminvastaisen yksikön vahvatahtoinen Eden Lundell. Hyvä niin, minusta Bergman ei ole ollut kovin kiinnostava henkilöhahmo, aikaisempia kirjoja on lukenut pikemminkin hänestä huolimaat kun hänen vuokseen.

Tanskalaisen Blaedelin kirjassa taas aiheena on maahanmuuttaja työn surma. Tässä kirjassa kuvataan mielestäni varsin onnistuneesti sitä ristiriitaista maailmaa jota maahanmuuttajat joutuvat kokemaan. Varsinkin tyttöjen asema on vaikea, monenlaiset paineet ympäröivät heitä.    Blaedel ei silti sorru saarnaamiseen, kirja antaa uskottavan kuvan maahanmuuttajien ja tanskalaisten keskinäisistä suhteista.

Kolme lukukokemusta, kolme erilaista kirjaa, kaikki luin melkein yhdeltä istumalta eli kaikki tempaisivat mukaansa. Parasta näissä kirjoissa ehkä on juuri se, että ne osoittavat, että niin sanotussa jännityskirjallisuudessa voidaan käsitellä hyvin erilaisia aiheita ja kuvata aikamme hyvinkin eri näkövinkkelistä.  

     

Näistä kirjoista ovat kirjoittaneet mm. kirsinkirjanurkka, kirjavinkit ja ullankirjat     

 Christian Rönnbackan Julma Bazar 2013  Tähdet:***-

Kristina Ohlssonin Paratiisiuhrit WSOY 2014 Tähdet:***+

Sara Blaedelin Vain yksi elämä Karisto 2014: Tähdet:***

Miehiä ja ihmisiä

Tämän blokin arviot ovat painottuneet dekkari linjalle, yksinkertaisesti siksi, että valtaosa kirjoista, joita olen lukenut, on ollut sitä lajia. Olen kyllä kaivanut myös hyvää luku proosaa ja noin kuukaus sitten sellaisen taas ilokseni löysin.

 Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä on juuri sellainen romaani, joka minulle täyttä kaikki eheän taide teoksen mitat. Olen aikaisemmin tutustunut muutamaan Jalosen kirjaan ja muistan jättäneeni ne kesken kun en millään päässyt sisään kirjojen maailmaan.

Yksi Jalosen kirja tuli luettua loppuun, 14 solmua Greenwichiin, oli kirja joka sai mukaansa. Tämäkin kirja käynnistyy hitaasti ja vähän olin tuskastua sen kanssa mutta sitten kirjan kerronta imaisi mukaansa. 

Tarina yhdestä kesästä, vuosi on 1972,paikka Hämeenlinna ja kokijana 17 vuotia lukiolaispoika.  Sinä kesänä moni asia tapahtuu pojan elämässä ensimmäistä kertaa. Poika asuu kotona isän ja äidin kanssa, isä irtisanotaan kesän alkuun työpaikastaan, äiti käy siivoamassa. Poika saa hyvän todistuksen, luokanvalvoja suosittelee hakemaan Amerikan stipendiä. Mielenkiintoinen ratkaisu on, että pojan nimeä kerrota, asiat nähdään hänen kauttaan.

 Elämä kulkee kulkuaan, mitään järisyttävän suurta ei tapahdu, mutta kuitenkin lukija miettii mielessään mitä kesän tapahtumat pojalle merkitsevät, miten hän jatkaa elämäänsä. Itseäni jäi aidosti pohdituttamaan, millainen mies pojasta tuli, kun hän oli lähes ikätoverini ja mitä hän olisi nyt 40 vuotta myöhemmin.

Tämä kaikki kertoo hyvästä proosasta, se saa samaistumaan henkilöihinsä, se luo uskottavan ja eheän tarinan ja kuvaa tarkasti pienten yksityiskohtien kautta aikaansa.

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet mm. kirjakaapinkummitus, tuija jonka arvio tuo minulle mielenkiintoisen lisänlukuelämykseen ja lukulamppu.

Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä  Otava 2014

Tähdet :****