Viime lauantaina lainasin kirjastosta kolme kirjaa, niistä ensimmäisenä
luin Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt:n Oppipoika
kirjan. Toinen kirja jo mistä kirjoitan tänne blogiin, jonka ovat kirjoittaneet
kaksi kirjailijaa. Mielenkiintoinen ilmiö, miettii mikä on kirjailijoiden
työjako kirjoittaessa. Oppipoika on toinen osa Sebastian Bergmanista kertovaa
sarjaa. Sebastian Bergman on entinen rikospsykologi, joka on jäänyt eläkkeelle.
Ensimmäinen hänestä kertova kirja on nimeltään Mies joka ei ollut murhaaja jonka minäkin luin tuoreeltaan viime
vuona. Muistan silloin pitäneeni kirjasta, se ei ollut tavanomainen arvotus
dekkari vaan aika yllättävän juonen myötä hyvin koukuttava kirja. Sebastian
Bergmanista en kyllä päähenkilönä kovin pitänyt, itsekeskeinen, itsesäälissä
kieriskelevä tyyppi ei kauheasti tarjonnut samaistumis mallia. Tyyppi on pysynyt
samana, ehkä muuttunut asetta vastenmielisemmiksi minun mielestäni. Tämän Oppipoika kirja sympaattisemmat hahmot
ovat murha ryhmän naispoliisit Vanja Ursula sekä nuori mies poliisi Billy. Onko
tämä asetelma sitten kirjailijoiden tietoinen tarkoitus ja miksi niin, on
pohdinnan arvoinen asia
Mikä minuna tässä romaanissa pännii, on että sen rikokset
ovat nykymuodin mukaisesti sarjamurhia. Minusta se aihetyyppi alkaa olla jo loppuun
kulunut. tässäkin romanissa uhrit jäävät täysin sivuosaan, he ovat vain nimiä.
Kyllästynyt olen myös siihen, että sarjamurhaajan motiiviksi taas kerran tarjotaan
jonkinlaista hämärää traumaa. Kaipaan taas sellaista dekkaria missä ratkotaan
yhtä rikosta, uhri saa monipuolisemman kuvauksen ja teon motiivina on vaikka
raha, mustasukaisuus, kateus mieluummin kun jotkut merkilliset traumat.
Tästä kirjasta on kirjoittaneet ainakin Kirjavinkit, Leena
Lumi, Rakkaudesta
kirjoihin kaikilla vähän eri mielipide kuin minulla.
Michael Hjorth jaHans
Rosenfeldt Oppipoika Bazar 2012
Tähdet: ***-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti