Seuraa blogilstalla

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Ruotsalaista jännitystä




Viime lauantaina lainasin kirjastosta kolme kirjaa, niistä ensimmäisenä luin Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt:n Oppipoika kirjan. Toinen kirja jo mistä kirjoitan tänne blogiin, jonka ovat kirjoittaneet kaksi kirjailijaa. Mielenkiintoinen ilmiö, miettii mikä on kirjailijoiden työjako kirjoittaessa. Oppipoika on toinen osa Sebastian Bergmanista kertovaa sarjaa. Sebastian Bergman on entinen rikospsykologi, joka on jäänyt eläkkeelle. Ensimmäinen hänestä kertova kirja on nimeltään Mies joka ei ollut murhaaja jonka minäkin luin tuoreeltaan viime vuona. Muistan silloin pitäneeni kirjasta, se ei ollut tavanomainen arvotus dekkari vaan aika yllättävän juonen myötä hyvin koukuttava kirja. Sebastian Bergmanista en kyllä päähenkilönä kovin pitänyt, itsekeskeinen, itsesäälissä kieriskelevä tyyppi ei kauheasti tarjonnut samaistumis mallia. Tyyppi on pysynyt samana, ehkä muuttunut asetta vastenmielisemmiksi minun mielestäni. Tämän Oppipoika kirja sympaattisemmat hahmot ovat murha ryhmän naispoliisit Vanja Ursula sekä nuori mies poliisi Billy. Onko tämä asetelma sitten kirjailijoiden tietoinen tarkoitus ja miksi niin, on pohdinnan arvoinen asia
Mikä minuna tässä romaanissa pännii, on että sen rikokset ovat nykymuodin mukaisesti sarjamurhia. Minusta se aihetyyppi alkaa olla jo loppuun kulunut. tässäkin romanissa uhrit jäävät täysin sivuosaan, he ovat vain nimiä. Kyllästynyt olen myös siihen, että sarjamurhaajan motiiviksi taas kerran tarjotaan jonkinlaista hämärää traumaa. Kaipaan taas sellaista dekkaria missä ratkotaan yhtä rikosta, uhri saa monipuolisemman kuvauksen ja teon motiivina on vaikka raha, mustasukaisuus, kateus mieluummin kun jotkut merkilliset traumat.

Tästä kirjasta on kirjoittaneet ainakin Kirjavinkit, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin kaikilla vähän eri mielipide kuin minulla.

Michael Hjorth jaHans Rosenfeldt Oppipoika Bazar 2012


Tähdet: ***-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti