Seuraa blogilstalla

lauantai 3. marraskuuta 2012



Luin muutamasta blokista Sarah Winman Kani nimeltä jumala kirjasta kiittäviä juttuja ja innostuin itsekin lainamaan ko. teoksen. Minulta tämä kirja kuitenkin jäi kesken, luin sitä ehkä noin sata sivua ja sitten totesin, ettei se vain ole minun juttuni. Miksi näin, on hyödyllistä pohtia mikä jossain tekstissä vaan on sellaista mikä aiheuttaa torjuntaa. Minun kohdallani varmaan yksi juttu tässä kirjassa oli se, että se kerrottiin lapsen näkökulmasta. Kun itsellä ei ole lapsia eikä lähipiirissä muutenkaan ole heitä huomaan, että lapsen maailma on minulle vieras. Kun juttuun sitten tulee mukaan kani, joka saa nimekseen Jumala ja tämä kani osaa puhua, ylittyi jokin sellainen kynnys, jolloin teksti menetti minun kannaltani uskottavuuden. En ole mikään tosikko, puhuvat kanikin mahtuvat maailmani, mutta kun koen, että tekstin perustyyli on realismi, siinä pitäisi pysyä tai sitten vaihtaa kokonaan tyyliä.

Sarah Winman Kani nimeltä jumala  Tammi 2012
Tähdet: **

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti