Tämä lukuvuosi alkoi kohdallani ihan komeasti Finlandia
voittajalla. Sain juuri ennen uutta vuotta kirjastosta lainaksi Jussi
Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät kirjan, jonka professori Anne
Brunila valitsi viime vuoden Finlandia voittajaksi. Hyvän kirjan valisti, se
tässä tekee mieli alkuun todeta. Minulla on nyt poikkeuksellinen tilanne, että
olen jo nyt lukenut paitsi voittajan, myös kaksi ehdokas teosta. Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä ja Tommi
Kinnusen Neljäntienristeys olen jo arvioinut tässä blogissa jo aikaisemmin.
Lisäksi olen juuri saamassa lainaksi Heidi Jaatisen Kaksi viatonta päivää
kirjan.
Mutta palataan nyt Valtosen kirjaan. Se on melkoinen opus jo
sivumäärältään (557) ja pitää kyllä tarinana sisällään hyvin monenlaisia aineksia.
Tarinassa on kaksi pääkertojaa, amerikkalainen neurotieteen professori Joe Chayesfki
ja suomalainen Alina, joka on edellisen ensimmäinen vaimo. Heillä on poika
Samuel, jonka kanssa isä ei avioeronsa ja takaisin Amerikkaan muuton jälkeen
ole oikeastaan ollut tekemisissä. Kirjassa vaihtelevat näkökulmat Joen ja
Alinan välillä, myös ajassa mennään välillä taaksepäin Joen ja Alinan
avioliiton ja elämään 90-luvun Helsingissä. Valtonen saa näillä näkökulman ja
maan vaihdoksillaan paikoin tosi herkullisen kuvan kahdesta eri kulttuurista ja
ymmärtämisen vaikeudesta. Monella tapaa ymmärtämisen vaikeudesta on tässä
kirjassa muutenkin kysymys. Miehen ja naiset eivät ymmärrä toisiaan, lapset ja
vanhemmat eivät ymmärrä toistensa puhetta ja tekoja. Sama koskee oikeastaan myös
eläinkokeita tekevää tiedeyhteisöä ja niitä kiivaasti vastustavaa
eläinaktivistien joukkoa. Kirjaan on tosiaan mahdutettu monenlaisia teemoja,
vielä yhdeksi keskeiseksi nousee tekninen vempain iAm. Se on kuin huume, joka hallitsee
käyttäjäänsä. Paljon puhutaan myös ylipäätään internetistä, yksi kirjan hauskemmista
kohdista on Alina eksyminen kirkon netti keskustelupalstalle.
Monen blogistit ovat arvioineen tätä teemojen runsautta ja
kyllä minustakin tästä kirjasta olisi ehkä tullut tiiviimpi jos se olisi keskittynyt
enemmän vain muutamaan asiaan. Mutta tavallaan ymmärrän myös Valtosen tarkoituksen,
me elämme maailmassa, jossa koko ajan tulee uusia asioita ja ilmiöitä, kaikki
vaikuttaa kaikkeen ja ihmisen on hyvin vaikeaa luoda mitään kokonaiskäsitystä.
Kyllä minä ymmärrän Brunilan perustelut pitää tästä
kirjasta, minä ehkä kuitenkin näistä kolmesta lukemastani ehdokkaasta olisin
antanut sen palkinnon Tommi Kinnuselle. Mielenkiintoista on lukea vielä tuo
Jaatisen kirja.
Kaiken kaikkiaan minusta tämä kapea otos suomalaista
nykykirjallisuutta osoittaa, että kyllä kirjallisuus on voimissaan.
Kirjoitetaan tärkistä aiheista, eletään niin nykypäivää kuin osataan myös tuoda
menneestä ajasta nykylukijalle jotain uutta.
Tästä kirjasta ovat kirjoittaneen blogeissa mm. Annelin
kirjoissa , ilsela
kirjavinkit
ja kirsinkirjanurkka.
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät Tammi 2014
Tähdet : ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti