Globaali romaani

Viime vuoden varsinainen luku elämys minulla oli Finlandia kirjallisuuspalkinnon 2012 voittanut Ulla-Lena Lundbergin Jää romani. Viime vuona taas yksi palkinnon ehdokkaista oli Hannu Raittilan Terminaali. Sitä palkintoa tuo romaani ei voittanut, muuta voitti kyllä Runeberg- kirjallisuuspalkinnon 2013. Ansaitusti minusta, tämä kirja tarjosi minulle samanveroisen lukuelämyksen kuin Jää, niin erilaisesta maailmasta kun se kertookin.

 Minusta Terminaali on oikeastaan ensimmäinen globaali suomalainen romaani. Sen henkilöiden maailma ei ole vain suomi vaan koko maailma. Raittila on ennenkin kirjoittanut kulkunevoista, taas hän liikkuu suvereenisti niin merellä kuin ilmassa. Raittilan ihmisten kuvaus on myös upeata. Hän pääsee sisälle, niin estoisen merivartija Johanin kuin nuorten tyttöjen, joille matkustaminen ja oma vapaus ovat tärkeitä, uskottavasti ja toden tuntuisesti. Kirja on täynnä yksityiskohtaisia kuvauksia esim. merivartijan työstä tai lintujen lentokentille aiheuttamista uhista. Joitakin tällainen yksityiskohtien runsaus saattaa uuvuttaa, minä jotkin ahmin kaiken ja uppouduin täysin tähän romaanin maailmaan.

Hieno lukuelämys, olen joskus valittanut siitä mammuttitaudista, joka tuntuu vaivaavan kirjailijoita, kaikissa kirjoissa täytyy olla olevan vähintään neljäsataa sivua, tässä romaanissa minusta ei ollut mitään liikaa vaikka sivuja oli 454. Mietin tässä, että tähän olisi hyvä lopettaa tämän blogin pito, mutta siten ajattelin, että kun viiteenkymmeneen viestiin on enää vähän matkaa, katsotaan nyt, syntyisikö vielä muutama kirjoitus.

Loppuun vielä muuta linkki muiden ajatuksista tästä kirjasta annelinkirjoissa oksanhyllylta ja morrenmaailmal

Hannu Raittila Terminaali Siltala 2013

Tähdet: ****+