Rautainen ammattilainen

Leena Lehtolainen on kuulunut jo kaksikymmentä vuotta kotimaiseen dekkarikirjallisuuden kärkinimiin. Kun hän aloitti 90-luvulla, naisdekkiristit olivat vielä harvinaisia eli Lehtolainen on myös ollut tienraivaaja ja varmaan esikuvakin muille rikoksilta kirjoittaville naisille, jota ei vieläkään suomessa ole kovin montaa.

Lehtolaisen on kunnostautunut Maria Kallio sarjalla, joita ennimäinen ilmestyi kaksikymmentä vuotta sitten ja tätä vuota ilmestynyt Rautakolmio on kahdestoista sarjan osa. Kirjat ovat menestyneet mainiosti ja niitä on myös käännetty useille kielille, varsinkin Saksassa ne ovat olleet menestys, mikä sinänsä on harvinaista herkkua suomalaiselle kirjallisuudelle.

Olen itse lukenut kaikki Maria Kallio kirjat, ja olen pitänyt tästä Lehtolaisen luomasta henkilöhamosta alusta asti. Hän oli alkuun tervetullut poikkeus poliisiromaanein miehiseen maailmaan. Vuosin myötä Kallion persoonan tuli lisää piirteitä avioliitonsa lapsien myötä mutta minusta ihmissuhde kuviot eivät koskaan ole Kallio-dekkareissa haukanneet liian suurta osaa, päinvastoin kuin esim. joissain ruotsalaisten naisdekkaristien kirjoissa.

Rautakolmio on siis kahdestoista Kallio-dekkari, täällä Turussakin se on ollut kirjaston lainatumpien listalla, minä jonotin omaani useita kuukausia.

Viime viikolla sen sitten sain lainattua, ja parissa päivässä kirja tuli ahmittua. Eli kyllä Lehtolainen minun odotukseni täytti mainiosti. Uskottava tarina, kiinnostavat henkilöhahmot, ripaus vanhaa Marian menneisyyttä, uusia kulmia työtoverista. Usein puhutaan ruotsalaisdekkareista niiden yhteiskunnallisesta otteesta, Lehtolainenkin kuvaa suomalista arkipäivää, ei osoittelevasti vaan arkipäivän ihmisten elämän kautta, mistä myös hänelle pisteet.

Tästä kirjasta on kirjoittanut myös mm. ammankirjablogi, jonka arvioon minäkin yhdyn täysin.

Leena Lehtolainen Rautakolmio Tammi 2013

Tähdet:***+