Miehiä ja ihmisiä

Tämän blokin arviot ovat painottuneet dekkari linjalle, yksinkertaisesti siksi, että valtaosa kirjoista, joita olen lukenut, on ollut sitä lajia. Olen kyllä kaivanut myös hyvää luku proosaa ja noin kuukaus sitten sellaisen taas ilokseni löysin.

 Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä on juuri sellainen romaani, joka minulle täyttä kaikki eheän taide teoksen mitat. Olen aikaisemmin tutustunut muutamaan Jalosen kirjaan ja muistan jättäneeni ne kesken kun en millään päässyt sisään kirjojen maailmaan.

Yksi Jalosen kirja tuli luettua loppuun, 14 solmua Greenwichiin, oli kirja joka sai mukaansa. Tämäkin kirja käynnistyy hitaasti ja vähän olin tuskastua sen kanssa mutta sitten kirjan kerronta imaisi mukaansa. 

Tarina yhdestä kesästä, vuosi on 1972,paikka Hämeenlinna ja kokijana 17 vuotia lukiolaispoika.  Sinä kesänä moni asia tapahtuu pojan elämässä ensimmäistä kertaa. Poika asuu kotona isän ja äidin kanssa, isä irtisanotaan kesän alkuun työpaikastaan, äiti käy siivoamassa. Poika saa hyvän todistuksen, luokanvalvoja suosittelee hakemaan Amerikan stipendiä. Mielenkiintoinen ratkaisu on, että pojan nimeä kerrota, asiat nähdään hänen kauttaan.

 Elämä kulkee kulkuaan, mitään järisyttävän suurta ei tapahdu, mutta kuitenkin lukija miettii mielessään mitä kesän tapahtumat pojalle merkitsevät, miten hän jatkaa elämäänsä. Itseäni jäi aidosti pohdituttamaan, millainen mies pojasta tuli, kun hän oli lähes ikätoverini ja mitä hän olisi nyt 40 vuotta myöhemmin.

Tämä kaikki kertoo hyvästä proosasta, se saa samaistumaan henkilöihinsä, se luo uskottavan ja eheän tarinan ja kuvaa tarkasti pienten yksityiskohtien kautta aikaansa.

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet mm. kirjakaapinkummitus, tuija jonka arvio tuo minulle mielenkiintoisen lisänlukuelämykseen ja lukulamppu.

Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä  Otava 2014

Tähdet :****