Viimeksi kirjoitin jalkapallon MM-kisojen kynnyksellä. Nyt MM-kisojen
päätymisestä on jo kohta kuukaus, tuntuu kuitenkin, että vielä ole jäsentynyt
kaiken kaikkiaan millaiset nuo kisat olivat. Paljon hienoja otteluja, maaleja,
yllättäviä tuloksia, mutta myös merkillisiä romahduksia ihan huippumailta. Paras
joukkue, isolla J:llävoitti, sen varmaan myöntävät useimmat. Tulevat vuodet
voivat olla saksalaisen jalkapallon dominointia, niin vakuuttavalla tavalla tuo
mestaruus tuli. Mutta se jalkapallosta tällä kertaa, jotenkin jalkapallo on
asia joka pitää nähdä ja kokea, sanoilla kerrottuna asia tuntuu jonkin
laimealta.
Palataan kirjallisuuteen, viimeksi luin Jari Järvelän kirjan, Tyttö
ja pommi. Järvelä on minulle uusi tuttavuus, en ole häntä aikaisemmin
lukenut, tämä kirja on myös Järvelälle uusi aluevalatus, dekkari. kirja on
uuden kotimaisen kustantamon Crime Timen
tilaustyö, he tilasivat suomalaiselta kirjailijalta teoksen, joka poikkeaa
tämän normaalista tyylilaista. Hyvin Järvelä onnistuu ja todistaa samalla ettei
dekkarissa täydy aina olla poliiseja ja rosvoja, jännitystä syntyy muistakin
tekijöistä. Tässä kirjassa vastakkain ovat nuoret grafiittien tekijät, ja heitä
jahtaavat vartijat. ruumiskin toki syntyy, huikean takaa-ajo kohtauksen jälkeen. Kirja käyttää tehokkaasti
näkökulmatekniikkaa, kerronta on vuoroin Metron, nuoren grafiitti maalarin,
jonka poikaystävä tuossa takaa-ajossa kuolee ja keski-iän kynnyksellä olevan vartijan
Jeren. Jerestä ja hänen perheestään tulee Metron koston kohde ja kosto ei pääty
hyvin, sen voi paljastaa viemättä jännitystä.
Järvelä kirjoittaa hyvin, hän on selvästi tehnyt paljon
tausta työtä ja tutustunut maailmaan josta kirjoittaa. Yhtenä hahmona tavallaan
kirjassa esiintyy myös Kotka, Järvelän kotikaupunki, joka tulee eläväksi tämän
kertomuksen kautta.
Sitten täyttyy sanoa se asia, mikä minua tässä kirjassa jäi
vaivamaan. Minulle kirjan henkilöistä samaistumisen kohteeksi tuli selvästi
Jere, perheenisä, joka yrittää parhaan mukaansa elättää perheensä, elää
poikaansa elämässä ja jonka vaimo odottaa perheen lisäystä. Metro sen sijaan on
minulle tyttö, joka kieltäytyy kasvamasta aikuiseksi, jota hallitsevat omat
mielihalut, ja joka ryhtyy kostoon miettimättä, mitä seurauksia teoilla voi
olla viattomille. Kun luin tästä kirjasta kirjoitettuja blologi-kirjoituksia ja
arvosteluja, minulle tuli tunne, että useimmat näistä samaistuivat paremmin
Metroon ja se jotenkin jäi minua ärsyttämään. Mutta ehkä se on myös ikä polvi
kysymys, tai sitten minun omat arvon ovat vaan vuosien mittaan muuttuneet. Hyvän
kirjallisuuden merkki se on, että herää monenlaisia mietteitä, hyvää kirjallisuutta
Tyttö ja pommi ilman muuta on.
Tästä kirjasta on kirjoitettu netissä paljon, linkkaan tähän
vain muutaman. Järvelä itse listaa omassa blogissan kirjan arvosteluja ja blogi
kirjoituksia, se löytyy täältä jarijarvela, muita ovat esim. lukuneuvoja,
kirsinkirjanurkka
ja kirjavinkit.
Jari Järvelä Tyttö ja pommi
Crime Time 2014
Tähdet :***+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti