Kun edellinen blogi-kirjoitukseni käsitteli viimeistä viime
vuonna lukemaani kirjaa, on kai loogista, että tämän kirjoituksen otsikko on
vuoden ensimmäinen lukukokemus. Sattumalta tai siten ei, molemmat kirjat liikkuvat
ainakin hiukan samalla alueella. Nyt käsitellyssä on Marko Kilven uusin, viime vuonna ilmestynyt Kuolematon. Olen itse aiemmin lukenut Kilven kaksi ensimmäistä
romaania, Jäätyneitä ruusuja(07) ja Kadotetut (09). En oikein muista, pidinkö
niistä kai kuitenkin päällimmäiseksi jäi positiivinen vaikutelma uudesta tekijästä
suomalaisessa rikoskirjallisuudessa. Kilpihän on ammatiltaan poliisi,
opiskellut ammattiin myöhemmällä iällä, tausta kyllä näkyy ja tuntuu vahvasti
myös Kuolemattomassa.
Aihepiiri on siinäkin hiukan samanlainen kuin Poika matkalaukussa kirjassa, lapsiin kohdistuva
väkivalta ja väärinkäytökset. Nyt vaan mennään potenssiin sata rankemmalla
juonella. Kilpi kirjoittaa hyvin, voisi sanoa jopa kaunista suomea, Siinä
aukeaa yksi ristiriita kauniin kielen ja raain, kovan tarina välillä. En
lähde nytkään mihinkään juoni kun ne eivät tässä blokissa ole
olleet tapana. Eräs suora lainaus kirjasta tekee mieli tänne laittaa, se kuvaa
hyvin mistä on kysymys:” Mä en usko
Jumalaan, Elias toteaa vakavana. - Mutta siitä mä olen varma, että sen lähemmäksi helvettiä ei voi päästä”.
Lukukokemuksena tämä
on kyllä pysäyttävä ja ajattelemaan paneva. Ehkä aihe myös on sellainen, että
liikutaan hiuksen hienolla rajalla, milloin on vaara, että kerronta menee
sosiaalipornon puolelle muuta Kilpi onnistuu mielestäni pysymään rajan asiallisella
puolella.
Tämä kirja on selkeästi koskettanut monia blogisteja, tässä
muutamia linkkejä salamatkustaja,kirjavinkit ja rakkaudestakirjoihin.
Marko Kilpi Kuolematon Gummerus
2013
Tähdet :***+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti