Kaksi kirjaa

Olen viimeksi lukenut kaksi kirjaa tapahtumista, jotka ovat olleet omassakin elämässäni määrätyllä tavalla vaikuttavia. Sikisi päätin kirjoittaa niistä tällaisen yleisen blogi jutun, vaikka kirjat olisivat ansainneet omankin kirjoituksen.

Kirjat ovat Philip Shenonin   Kennedyn murhan salattu historia  ja Auli Leskisen Petojen aika.

Shenon on The New York Timesin toimittaja, joka sai viisi vuotta sitten puhelun amerikkalainen asianajajalta, joka oli uransa alkupuolella työskennellyt tutkijana presidentti John F. Kennedyn salamurhaa selvittäneessä Warrenin komissiossa. Soittaja ehdotti, että Shenon kirjoittaisi kirjan myös Warrenin komissiosta. Hän lupasi Shenonille, että komission tarina on "paras koskaan kuulemasi dekkari". Shenonin kirjan sankareita ovat Warrenin komission nuoret tutkijat, jotka saapuivat Kennedyn murhan jälkeen Washingtoniin etsimään totuutta presidentin murhasta.  Kennedyn murha on oikeastaan ensimmäinen historiallinen tapahtuma, josta minulla on omakohtaisia muistikuvia. Olin murhan tapahtuessa kymmen vuotias koululainen, ja muistan, että kuulin murhasta varmaan tv-uutisista heti silloin 22.11.1963. Myöhemmin olen lukenut paljon murhaa ja erilaisia salaliittoteorioita koskevia kirjoja ja totta kai nähnyt myös Oliver Stone elokuvan JFK. Mielipiteeni siitä, kuka murhan takana oikein oli, ovat vaihdelleet, mutta viime vuodet olen aika vankasti kallistunut sille kannalle, että Lee Harvey Oswald, oli paitsi murhan tekijä, myös loppujen lopuksi yksin vastuussa koko asiasta. Shenon kirja paras anti oikeastaan onkin siinä, että se valloittaa hyvin sitä, miksi murhasta syntyi niin monenlaisia salaliittoteorioita.

Leskisen kirja taas kertoo Chilen sotilasvallankaappauksen ajasta 1973. Keskiössä on santiagolainen Rojasin perhe, jonka sotilasvallankaappaus repii riekaleiksi. Oma veli kavaltaa ammattiyhdistysliikkeessä työskentelevän isän, eivätkä aikuistuvat lapset – varsinkaan Cristina – hyväksy uutta isäpuolta. Ja onko isä edes kuollut? Hänen ruumistaan ei koskaan löydetä. Cristina, kirjan pääkertoja, on myös uhri, vaikka poteekin syyllisyyttä, koska jäi eloon. Vankeus, kidutus ja loputtomat raiskaukset mursivat hänet ilmiantamaan eläviä, kuolleita ja kuvitteellisia henkilöitä. Cristinan, perheen tyttären on lopulta kirjoitettava kaikki auki. Isä ja poikaystävä eivät nouse eloon joukkohaudoista, veli ei palaa maanpaosta (suomesta), eikä Chilen kauhu pyyhkiydy pois, mutta kirjoituksen myötä vainajat, nöyryytetyt ja nujerretut saavat oikeutensa olla ihmisiä, edes ajatusten tasolla.

Olin Chilen kaappauksen aikaan kaksikymppinen nuorimies, jolla oli herännyt kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan. Chile oli kaukainen paikka, mutta maan tapahtumissa oli joitain sellaista uutta ja merkittävää, jonka aisti sellainenkin, joka oli vain kotimaisen uutisvirran varassa.

Leskinen kirjoittaa minusta koskettavasti. Hän kuvaa kammottavia tapahtumia niin, että lukijan on tavallaan pakko valita puolensa. Kirja vaatii myös määrätynlaista keskittymistä, tapahtumat eivät vuorottele aina totutussa järjestyksessä, joskus minunkin täytyi palata taaksepäin ymmärtääkseni missä nyt mennään.

Kirja kuitenkin palkitsee ja saa aikaan tunteen, että on lukenut  jotain merkittävää, jotain joka jää pitemmäksi aikaan mieleen.

Shennonin kirjasta en blogi kirjoituksia ole löytänyt, laitan tähän linkin HS kirjailijan haastatteluun. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1383019480274.

Leskisen kirjasta on kirjoittanut hienon ja oivaltavan arvion psrakastankirjoja.

Philip Shenonin   Kennedyn murhan salattu historia   Otava 2013

Tähdet :***

Auli Leskisen Petojen aika  WSOY 2013

Tähdet : ****