Katarina Wennstamin Turmanlintu on useissa lukemissani blokeissa
nimetty feministiseksi kirjaksi. Sallittaneen siksi tällaiselle harmaaparta ukollekin
nimetä tämä kirjoitus näin. Wennstamin kirja on toinen osa sarjasta, jonka
ensimmäinen osa on nimeltään Tahra (2011) ja kolmas Alfauros
(2013).
Olen lukenut myös Tahra-romaanin ja muistan pitäneen siitä, hyvää,
taattua ruotsalaista rikoskirjallisuutta, jossa yhteiskunnallinen puoli oli
sikäläiseen tapaan vahvasti esillä. Niin se on tässä käsillä olevassa teoksessakin,
ja sattumaa tai ei, niin kuin viimeksi kirjoittamassa kotimaisessa Kolibri
dekkarissa tässä on kaksi rinnankasista kertomusta ja toinen on sama
kuin Kolibrissa eli maahanmuuttajat ja kunniamurha. Turman linnun toinen teema
on perheväkivalta ja sitä Wennstaman käsittelee varsin hyytävästi tuoden
tarinan todella iholle
Kirja on kaiken kaikkiaan
sujuvasti kirjoitettu enkä oikeastaan malttanut alkuun päästyäni laskea sitä
käsistäni vaan luin sen melkoisesta sivumäärästä huolimatta samana päivänä
loppuun. Osa tuosta sivumäärästä on sellaista ihmissuhde möttöä, joka ei itse
tarinaa eteenpäin vie, mutta sen voi pikalukea tällainen harmaa parta sujuvasti
putoamatta silti juonesta kärryltä. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä sitten
tarjoaa sarjan päätös romaani Alfauros.
Katarina Wennstam Turmanlintu Otava 2012
Tähdet:***+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti