Tämän blogiin profiilitekstissä kerron, että elämääni olleenlaisena
asiana kuulu koirani; monirotuinen Milla – neiti, jolla parhaillaan on juoksuaika.
Lupasin myös kirjoittaa koirakirjoista niitä luetuksi tulee. Kun pohdin niitä kirjojia
mistä olen tähän blogiin kirjoittanut huomaan, että niissä ei taida
ainoassakaan olla koira tai koirat kummoisessa roolissa. Mikä on aika
kummalista kun ajattelee, kuinka paljon ihmisillä on koiria ja toisaalta,
kuinka myös kirjailijat ovat aika usein kuvanneet tätä eritys suhdetta.
Nyt sitten luin Eero Ojasen pienen sivumäärältään
mutta sisällöltään suuren Koiran filosofia- kirjan.
Tässä kirjassa Ojanen pohtii mitä moninaisella tavalla
koiran ja ihmisen suhdetta. Teoksesta valottuu se pitkä historia mikä tällä suhteella
on ja myös tämän suhteen ainutlaatuinen eritys piirre. Tätä pikku kirjaa voi vilpittömästi
suositella kaikille koiraihmisille, se antaa ihan uudenlaista näkökulmaa omaan lemmikkiin.
Mutta soisi tämän kirjan lukevan myös ne valittajat ja marisijat, joille koirat
ovat vain häiriötekijä.
Eero Ojanen Koiran filosofia Kirjapaja 2012
Tähdet:****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti