Ulla-Leena Lundberg voitti Jää – romanillaan vuoden 2012 Finlandia-kirjallisuus palkinnon. Voittajan
valitsi presidentti Tarja Halonen. Minäkin sain tämän lainatuksi kirjastostamme
parin kuukauden jonotus ajalla ja parissa päivässä kirjan myös luin.
Minua aina
arvelutta tarttua teokseen, jota on kehuttu kovin, pelkään että omat odotukset
nousevat liian suuriksi ja sitten tuleekin pettymys lukukokemuksesta. Mutta
voin vilpittömästi todeta, että Jään
kohdalla näin ei käynyt. Jää on
hienosti kirjoitettu, koskettava tarina.
Minulle parasta luettua on sellainen kirjallisuus,
jonka minä näen mielessäni kuvina lukiessani. Minulle kävi tässä romaanissa
juuri siten, näin nämä luotolaiset ja heidän nuoren pappinsa, pastorskan,
heidän tyttärensä, postimiehen, joka osin toimii kertojana, näin luodon karun
kauniin luonnon ja pastorin kotieläimet koko ajan edessäni kirjaa lukiessa.
Kirja
päättyy suruun, siksikin se kosketti minua voimakkaasti, kun itseäni on kohdannut
suru 93 vuotiaan äitini nukkuessa heti alkuvuodesta pois. Mutta surunkin
käsittely tässä kirjassa kaihtaa kaikkea sentimentaalisuutta, se on totta tavalla,
jonka voi aavistaa ihmisten surun kokevan. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos
aito ihmiskuvaus ja hienon tarinankerronta kiinnostaa.
Tästä
romaanista on lukusia blogi juttuja, tässä vain muutamia kirsinkirjanurkka,
rakkaudestakirjoihin
ja unnilukee.
Ulla-Lena Lundberg:
Jää Teos &Schildts & Söderströms
2012
Tähdet ****+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti