Riitta Pulkkisen Vieras on hänen kolmas romaaninsa ja toinen
jonka minä olen lukenut. Luin viime keväällä Totta romaanin, joka on Pulkkisen
toinen. Muistan silloin pitäneeni siitä paljon, se oli pitkään aikaan
kotimainen romaani, jonka luin melkein ahmien ja jonka henkilöihin tunsin
samaistuvani. mikä sinänsä oli vähän erikoista, he kun edustivat keskiluokkaa,
elämän tyyliä, mikä minulle sinänsä on oman taustani vuoksi vieras. Koin sen
Pulkkisen vahvuutena, että hän sai minulle vieraan maailman tuntumaan
uskottavalta.
Nyt Pulkkisen
päähenkilönä on nuori nainen, pappi ja äitinsä taustan takia vähän erottuva omassa maassaan.
Tällä kertaa täytyy sanoa, että romaanissa
kuvattu maailma jää minulle vieraaksi (kuinka satuunkaan, romaanin nimikin vihjaa
samaa). Uskonnollinen
pohdiskelu, jota Pulkkinen kuvaa, ei ole itsellenikään vierasta ja näissä
teemoissa tunnen suurinta vetoa tekstiin. Mutta kun Pulkkinen on kirjoittanut teksti
mukaan melkein kaikki ajassa pyörivät asiat muukalaisuudesta, ihmisen vieraudesta
suhteessa omaan kehoon ja vaikka kirkon etääntymisestä ihmisten arjesta, tuli
minulle ähky. Lisä mausteena on vielä vieras maa, toisenlainen kulttuuri, en
oikein saanut otetta mitä Pulkkinen tällä kaikella haluaa sanoa. Täytyy myös
sanoa, että tässä romanissa, päinvastoin kuin Totta romaniin suhteen,
ajattelin, että onko tämä sellainen naisten romaani, johtuuko vieraus myös siitä,
että itse olen mies.
Taitava sanankäyttäjä Pulkkinen on, kirjan lukee nopeasti ja
haluaa saada selville mitä henkilöille oikein tapahtuu, mutta minulle jäi vähän
hämmentynyt olo lukemisen jälkeen, tässäkö kaikki oli.
Tästä romaanista ovat kirjoittaneet mm. jarjellajatunteela,ilsela
jaluminenomena,
naisia muuten kaikki, tämä kirjallisuusblogi maailma kun on vähän sellainen naisten
maailma.
Riitta Pulkkinen Vieras Otava 2012
Tähdet :***+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti