Olen harmaa partainen (ja tukkainen), ensi vuona
kuusikymppinen mies, jonka elämään kirjat ovat kuuluneet siitä asti kun sain ensimmäisen
kirjastokortin. Muistan vieläkin, että se oli väriltään vihreä pahvikortti,
jonka alareunaan kirjaston täti löi vuosileiman aina vuoden alussa. Turun
pääkirjaston vanhan puolen upeasta pääovesta olen sitten kulkenut vuosien
saatossa, varmaan satoja kertoja. Tästä onkin helppo päätellä, että asun täällä
Turussa, olen koko ikäni asunut. En osaa pitää lukemista harrastuksena, kirjat
ovat kuuluneet elämääni ja merkinneet minulle enenemän kuin jokin harrastus. Ne
ovat viihdyttäneet, tarjonneet pakopaikan yksinäisyydestä, avartaneet maailmaa,
voisipa sanoa, että en ole se mikä olen, ellen olisi lukenut niin paljon kun
olen. Toki elämääni on mahtunut muutakin, ja oli vaihe elämässä noin kymmen
vuotta sitten jolloin en yksinkertaisesti kyennyt keskittymään lukemiseen.
Sitäkin paremmalta tuntui kun taas uudestaan huomasin jaksavani lukea
kokonaisen kirjan loppuun ja nautin sitä.
Tässä bolgissa ajatus on ykienkertaisesti kertoa omia mietteitä
lukemastani. Olen aina lukenut monipuolisesti, niin kaunokirjallisuutta,
dekkareita, Sci-fi :ä ja yhdessä vaiheessa myös runoja. Ainoa aihealue joka on jäänyt
väliin, on lastenkirjallisuus. Luen myös tietokirjoja, historia, psykolokia,
elämänkerrat politikka, erilaiset kansat ja kulttuurit sekä totta kai koiran omistajana
kaikki mikä liittyy koiriin kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti